Teatteriurani alkoi vuonna 1985, jolloin liityin jäseneksi Kaarina-Teatteriin. Tuolloin teatterilla ei vielä ollut omaa teatterirakennusta, vaan esitys ”On lemmen voima mahtavin” järjestettiin Kaarinassa Hovirinnan koulun auditoriossa. Esitys kertoi Eino Leinosta, jota sain hieman vaahtosammutinta suurempana esittää. Runomusiikkiesityksen ohjasi Turun Kaupunginteatterista tuttu Jarmo Alonen. Noilta ajoilta on jäänyt kiinnostus sanataiteen ja musiikin yhdistelmiin.
Harrastuksesta on kasvanut antoisa ammatti. Yhä edelleen on mielenkiintoista tavata taidealasta kiinnostuneita ihmisiä ja moni teatterikärpäsen pureman saanut jatkaa alan harrastamista tai ammattimaisesti työnään. Taideala on elämäntapa ja freelancer -työ vaatii yrittäjähenkistä asennetta.
Harrastajateatteri on monelle henkireikä arjen keskellä. Pyrin pitämään hyväntuulista ilmapiiriä yllä työtilanteissani. Kuten minkä tahansa harrastuksen, pitää teatteriharrastuksenkin olla myönteistä, väheksymättä työryhmäläisiltä vaadittavaa panostusta, mikä puolestaan tuottaa antoisia kokemuksia ja korkeatasoisia esityksiä.
Ammattiteattereissa ja ammatillisissa ryhmissä työ on eri tavalla sisältörikasta. Kun työryhmä omaa vahvan tietotaidon ja hallitsee näkemyksiä toimivista ratkaisuista, jää taidetuotteelle enemmän tilaa sekä mahdollisuuksia kehittyä.
Olen kiitollinen yhteistyöteattereille, työryhmille sekä teatterikumppaneille joiden kanssa olen saanut toimia arvokasta kulttuurityötä tehden. Pyrin jatkossakin tuottamaan työssäni monitaiteellisia elämyksiä ja tapoja katsoa maailmaa uusin silmin.